Juurikin tänä aamuna saatiin vihdoin päätettyä ruotsalaisen kaverini kanssa millainen netti laitetaan. Kallishan tämä on ku mikä, mutta saatiin onneksi puolitettua avausmaksu, joten saatiin ihan hyvä yhteys samaan hintaan ku ois ollu kolme kertaa huonompi jos yksin ois ottanut. Netti on kyllä hinnoissaan täällä Australiassa, mikä johtuu ilmeisesti siitä, että ei oo resursseja vetää samanlaisia piuhoja pitkin saarta kuin vaikka Suomessa, kun kyseessä on kuitenkin Euroopan kokoinen maa.
Pankkiasiat aiheuttaa vieläkin hieman päänvaivaa. Australialainen pankkikortti on nyt taskussa, mutta tietoa siitä, miten sille siirretään rahaa, ei ole. Rahaa siirtäessä neuvottiin nimittäin käyttämään iban-koodia, jota ei Australiassa ole olem
assakaan. Hauskaa, vai mitä...
Eilen käytiin katsomassa aussifutista Etihad Stadiumilla 20 000 muun kanssa, ei paha. Stadion tosin vetää 50 000 henkeä, joten tunnelma ei varmaan ollut parhaimmillaan, mutta ajattelin käydä katsomassa syssymmällä (vai keväämmällä?) iltapelin, niissä on kuulemma tunnelma kohillaan. Tähän peliin saatiin kuitenkin ilmaisliput, joten päiväpelikin oli siihen nähden kyllä erittäin hyvä diili.
Multa oli vielä jotenkin mennyt ohi, että meidän viimeviikkoiset aussifutiksen opettajat olivat edus
tusjoukkueen pelaajia, joten oli hauska näh
dä heidät tositoimissa kentällä. :D
Vaikka eilinen +12 asteen viimainen kevätsää vei ajatukset suoraan Saarikentän hyisiin syystunnelmiin ja kotiin jätettyyn lämpimään huopaan, sinniteltiin kuitenkin urheasti loppuun saakka. Vielä kun kotijoukkue voitti, oli tunnelma erittäin jees.
Tänään olis sitten tarkoitus viettää hyvin suomalainen iltapäivä. Lähdetään parin tunnin päästä ainakin neljän suomalaisen vaihtarin kanssa käymään tänne vasta muuttaneen suomalaisnaisen luona Port Melbournessa. Hän oli kuullut kahden muun oululaisvaihtarin Katjan ja Katriinan puhuvan suomea ratikassa ja pyytänyt kylään. Hassua päästä puhumaan suomea moneksi tunniksi! :D
Yleisesti ottaen täytyy sanoa, että on hassua miten äkkiä tähän suurkaupunkielämään on tottunut. Kun ajelimme kohti keskustaa lentokentältä mietin, etten varmaan ollenkaan osaa elää pilvenpiirtäjien keskellä (vaikka apinatalo majesteettinen näky Kaijonharjussa onkin), mutta nyt paikka on alkanut jo tuntua kotoisalta. Ei tämä kaupunki jotenkin edes tunnu niin isolta kuin se oikeasti on. Juuri hyvän kokoinen. Koko ajan tapahtuu jotakin jos haluaa mennä ja tehdä, mutta toisaalta täällä ei ihmisillä ole koko ajan hirveä kiire jonnekin. Tuntuu siltä, että monesti on itse se vauhtihirmu kinnaaja vaikkapa liikennevaloissa.
Huomenna muuten alkaa sellainenkin asia kuin luennot! Ehdin jo melkein unohtaa että tännehän tultiin opiskelemaankin. Jos joku on kiinnostunut niin tällä hetkellä mulla on siis seuraavat kurssit:
Indigenous Studies
Human Rights and Global Justice
Youth and Popular Culture
Introduction to Climate Change
Jonkun noista tiputan vielä pois, luultavasti jomman kumman jälkimmäisistä, mutta jos kaksi ensimmäistä osoittautuu liian vaativiksi kursseiksi yhtä aikaa tehtäviksi niin on varmaan pakko luopua Human Rights-kurssista. Mutta kun kuuntelee monen muun vaihtarin kurssivalintoja niin täytyy kyllä olla onnellinen siitä, että saa opiskella noin kiinnostavia asioita! Moni on sanonut, että mä saan opiskella kaikkea hauskaa ja kiinnostavaa siinä missä heidän täytyy pysyä tiukasti koulujen asettamissa vaatimuksissa eli opiskella vain sitä mikä käy suoraan yksiin kotiyliopiston opetussuunnitelman kanssa. Meillä kun taas tuntui enemmän olevan pointtina opiskella jotain, mitä Oulussa ei voi opiskella. Oon ehdottomasti sitä mieltä, että meillä on parempi meininki. Totta kai tänne tullaan oppimaan muutakin kuin näitä kurssisisältöjä, mutta omasta mielestäni se, että voi opiskella jotain ainutlaatuista täällä vain lisää tämän koko vaihdon pointtia.
