Salmiakkia ja Perhonjokilaaksoja

Olipas kiva ylläri tänään postilokerossa kun raahauduin kotia viikon pisimmän päivän(4 luentoa...) jälkeen: paketti Suomesta! Mulle ei yleensä oo juuri mitään postia, joten harvemmin tulee tarkistettua receptionista, josko ois Pate polkenu tännekin asti. Nyt kuitenkin kävin katsomassa sekä eilen että tänään ja siellä mun paketti oli! Äiti oli pakannut siihen kolme Perhistä, kaks Opettaja-lehteä ja salmiakkia kaikissa mahdollisissa muodoissa. Kiitos!!! Koitan jotenkin malttaa olla syömättä kaikkea kerralla. Tällä viikolla on mun cooking club-vuoro, joten siinäkin mielessä salmiakit tuli kreivin aikaan. Mahtavaa! Millon äiti muuten lähetit paketin? Tyhmä-Emu ei ottanut rinkkaa lainkaan mukaan reissuun ja matkalaukkukin hajoaa lisää joka kerta kun siihen koskee, joten edessä on joko rinkan lainaus, osto tai postitus.

Rinkkaahan siis tarvitaan jo reilun parin viikon päästä kun alkaa meidän mid-semester break eli suomeksi sanottuna hiihtoloma. Eilen varattiin lennot Cairnsiin, josta on tarkoitus sitten valua hiljalleen etelään, näillä näkymin Brisbaneen asti. Vielä ei oo täysin selvillä mitä kaikkea siinä välissä tapahtuu, mutta eiköhän se tästä selkene. Oon lievästi innoissani!

Eilen illalla lähettiin Katjan kanssa katsastamaan karaokebaari keskustassa. Katja oli siellä jo aikaisemmin käynytkin, mutta mulle oli ihan uusi tuttavuus tämä paikka. Matkan varrella törmättiin Haydeniin ja Davyyn(unilodge), jotka saatiin houkuteltua mukaan ruokamutkan kautta. Meidän lisäksi baarissa oli vain yksi sangen iloisessa mielentilassa oleva seurue. Seurueen yksi jäsenistä osoittautui paikan omistajaksi ja meidän duetot teki ilmeisesti sen verran suuren vaikutuksen kyseiseen herraan, että loppuillan ajan juomat meni talon piikkiin. Kun lupauduin juomaan lasin viskiä, en odottanut sen olevan täysi puolentoista desin lasi. Yäh! Oli ihan hullun hauskaa päästä taas laulamaan, varsinkin kun Katja lauloi vieressä makeita stemmoja ja sai ite päästellä melodiaa. Jee! Valikoimassa oli myös suomalaisia biisejä, vedettiinkin Rasmuksen In the Shadows kansallisylpeyttä uhkuen. Mutta miksi oi miksi ainoa Nightwishin biisi siellä oli End of All Hope?!? Kuka sen pystyy laulaa? No joka tapauksessa Haydenin ja Davyn duetot 'My Humps' ja 'I'll make love to you like you want me to'-biiseistä sulatti kyllä ainakin meikätyttöjen sydämet. Videomateriaaliakin onneksi löytyy.

No mitäpäs sitten. Jos hyvin käy niin parin viikon päästä mennään kaverin maatilalle lehmiä paijaamaan! Myös reissuja Sydneyyn, Grampiansin kansallispuistoon ja mahd. Phillip Islandille on suunnitelmissa. Ainaki. Uutta-Seelantia on tiedossa sitten kesemmällä eli talvemmalla eli ennen joulua.

Koulu on edelleen mielenkiintoisempaa kuin koskaan ja tutoriaalit oikeasti innostaa lukemaan lisää ja lisää. Viime aikoina on käsitelty mm. kidutusta, itsemääräämisoikeutta ja Aboriginaalikieliä. Niin ja kuorossakin on kivaa. Tänään oli muuten ensimmäinen tentti. Siinä piti muodostaa kolmisointu, muuttaa molli duuriksi ja tehdä seiskasointu. Voihan niitä opintopisteitä näinkin tietysti kerätä... :)

Tässä vielä otos viime viikonlopun kaupunkiseikkailuilta

Life's goood!

p.s. Rakkaat synttärionnittelut isoveikalle! Mielellään oisin ollu hulinassa mukana, mutta näin tällä kertaa. Jouluna sitten juhlistetaan. :)

Sauna!!

Viime sunnuntaina iskettiin siis Suomityttöjen kans vihdoin saunaan! Vuokrattiin Melbournen ruotsalaiselta kirkolta saunatilat. Paikka sijaitsee Toorakissa, joka talojen ulkonäön ja koon perusteella on pikkuisen hintavampaa seutua

näihin meidän opiskelijaparakkeihin verrattuna. Ihan ku tämä 800 euroa kuussa n. 4 neliön huoneesta ei olisi tarpeeksi hirvittävä hinta! No, toisaalta mähän asun ihan cbd:n(keskustan) ja yliopiston vieressä, joten sijainnista en valita lainkaan.

No enivei. Aivan ihana ihana pihapiiri oli kyllä svenska kyrkanilla. Kirkko oli pieni ja hirveän kaunis, jotenkin tuli

ihan Suomi-olo kun siellä tepasteli.

Otan ens kerralla sieltäki kuvia! Saman tien kun saunaan astui, tuli nenään Suomen tuoksu, mahtavaa! Kun paikan isäntä kuuli, että ollaan Suomesta, hän löi lämmöt about 90 asteeseen, ettei vain tuu sanomista liian kylmästä saunasta. Kaikeksi onneksi sitten kuitenkin muutkin oli sitä mieltä, ettei siellä pysy noilla lämmöillä hengissä ja laskettiin lämpötilaa n. 75 asteeseen. Harvoin tulee kotona saunottua noin pitkään, mutta kun ei olis millään meinannut malttaa lähteä! Ollaan nyt kuitenkin alustavasti sovittu tyttöjen kanssa, että varataan sauna kerran kuussa. Jeee! Kyllä voin muuten kertoa, että kertyy parissa kuukaudessa kroppaan aika paljon schaibaa, ainakin sen perusteella miten paljon likaa kuoriutui iholta. :F Oli ihanan puhdas olo pitkästä aikaa!

On muuten ihan hauskaa, että tämä meidän suomalaisporukka jonka kanssa ollaan nähty pari kertaa, sisältää niin samanlaisia nimiä. Meitä on Emma, Emma, Emmi, Katja, Katri, Katriina ja Katrina plus sitten vähän uniikimmat nimet omaavat Inka ja Johanna. :D

Itse lähdin saunalta vähän aikaisemmin uuden tuttavuuden, puoliksi suomalaisen Katrinan kanssa kohti kaupunkia, koska mua odotti taas meidän cooking club. Tänään vuorossa oli hollantilaisen Sachan kokkaukset, jotka vei kyllä kielen aivan täysin mennessään! Kreikkalaisittain maustettuja tacoja (tai jotain sinne päin, souflaki?) ja cupcakeja (vähän niinku muffinsit, mutta ei kuitenkaan). Sachan kämppiksellä on myös maailman suloisin koira Ruski, joka sai kaikkien jakamattoman huomion tuolla reissulla. Ihana!

Ai niin, ja samana päivänä ennen saunaa käytiin Sachan ja Veronican kanssa

shoppailemassa Chapel Streetilla, joka on siis ilmeisesti yksi näitä Melbournen kuuluisia ostostelukatuja. Muistaakseni vajaa tuhat kauppaa sillä kadulla. Ymmärtänette siis, että siinä meinas maalaishiirellä mennä pää vähän pyörälle kun ei tienny mihin kattoa ja kävellä. Täytyy myös

sanoa, että paikallinen muoti on erilaista kuin Suomessa, joten vielä en oo ihan hirveästi mitään hankintoja

tehnyt. Lähinnä vaan semmosta välttämätöntä settiä, plus parit ihanat korvikset ja huivit...

Tänään on ollut vapaapäivä ja lähdinkin aamusella käväisemään keskustassa tekemään jännittäviä sukkahankintoja. Mistä tulikin mieleeni, että ilmeisesti mulla on täällä jotenkin erityisen uskomattoman pienet jalat. En tahtonu millään löytää tarpeeksi pieniä sukkia (ostin sitte vaan vähän isoja) ja nyt muistaakseni kolme henkilöä on yhtäkkiä alkanut ääneen ihmetellä, miten kellään voi olla tämmöset pikkuruiset vauvajalat. Yritä siinä sitten selittää, että tunnen monta, jolla on paljon pienemmätki jalat... Yhdellä kaverilla täällä on kirjaimellisesti kaks kertaa isommat jalat ku mulla. :D Sarjassamme tärkeää tietoa. Kun on vapaapäivä eikä mitään kouluhommia, alkaa juttujen taso olla tällainen. Sori.

Lounasta nautiskelin State Libraryn nurmikolla vajaan parinkymmenen asteen lämmössä. Tämmöisiä talvia voisin kokeilla useamminkin. Muutenkin täällä on nyt viime päivinä ollut ihan hullun lämmin! Semmoisia hyviä suomalaisia kesäpäiviä vastaavia kelejä. Ja nyt on kuitenkin vielä periaatteessa Australian talvi, toki kevät kolkuttelee nurkan takana. Kelepaa!

Täällä paistaa aurinko. :)

Eilen palautin ensimmäisen esseeni Melbournen yliopiston puitteissa. En ollut mitenkään ylettömän tyytyväinen työhöni, mutta jospa se kelpais. Ai niin Jenna muuten, Stromquist pääsi tähänkin esseeseen, teema melkein suoraan kandista. :D Nyt keskustelemme tietokoneeni ominaisuuksista alakerrassa kahden koodineron kanssa, enkä ymmärrä yhtään mistä puhutaan. Kuulemma hyvä kone jotain lukuunottamatta. Nyt meillä onkin täällä kolmen koneen nörttikokoontuminen.

Tänään on ihanan laiska päivä. Muutaman tunnin päästä lähen ehkä t

aas vaihteeksi käymään Queen Victoria Marketille katselemaan josko löytyis jotain kivaa. Illemmalla on taas meidän 'cooking club'-kokoontuminen. Eli vuorotellen kokataan toisillemme. En oo vielä päättänyt mitä kokkaan omalla vuorollani, vinkkejä ja reseptejä otetaan vastaan! Karjalanpiirakathan ois aika hc, mutta en tiiä miten hyvin täältä löytyis tarvikkeita... Ai niin ja äiti, haluaisitko lähettää mulle salmiakkia? Mulla ei sinänsä oo salmiakkia mitenkään hirvittävä ikävä, mutta haluan tuottaa kärsimystä lähimmäisilleni täällä. :) Paitsi salmiakkisuklaata haluan ihan omiin tarpeisiini, nomnomnom!

Kuten ehkä tekstistä huomaa, täällä ei ole mitään kovin erikoista tapahtunut. Torstaina kävin yliopistolla ja huomasin, että porukka pelasi siellä dodgeballia eli polttopalloa(?) Oli kyllä hauskan näköistä, mäkin haluan! Täällä tuntuu olevan koko ajan jotain meininkiä yliopistolla, ihan liikaakin, että jaksaisi kaikesta innostua.

Tosi hauskaa seurata nyt facebookissa ja muutenkin, kun niin moni m.edi on lähössä kohta vaihtoon. Itsellä kun alkaa jo arki täällä olla aika asettunutta ja kaikilla muilla on lähtö vasta edessä tai ovat vasta saapuneet vaihtopaikkaansa. Jännää! Toisaalta on ikävä Oulun ihmisiä ja elämää jne. Ja syysihmisenä veikkaan, että tulee jossain vaiheessa ikävä syksyä ja kynttilöitä. Mutta vielä ei oo sen aika. Sitä paitsi täällä on tosiaan tänään ihanan keväinen ja aurinkoinen päivä, joten juuri nyt ei oo syksyä tai ruskaa ikävä.

Niin.. ei mitään uutta eteläisen auringon alla. Mä vaan rakastan tätä kaupunkia ja näitä ihmisiä täällä. Vaihdossa on ihanaa. :) (ja kyynikoille terveisiä, kulttuurishokkia odotellessa aion nauttia elämästä...)

Elossa

Onpas vierähtänyt tovi edellisestä päivityksestä, sorry! Jotenkin on vaan tuntunut siltä, ettei oo tapahtunut mitään niiiin erikoista, että pitäisi päivittää blogia. Päivät sujuu jo aika tavalla omalla painollaan koulun, juhlimisen ja yleisen hengailun merkeissä. Torstaina lähettiin käymään Laundry Bar-nimisessä baarissa tässä suht lähellä. Tykkäsin paikasta tosi paljon! 7 dollarin (5€) sangriakannu lämmitti mieltä lähes yhtä paljon kuin paikan loistava musiikkitarjonta. Ihan hullun hauskaa tanssia vanhoja biisejä 50- ja 60-luvuilta, paljon enemmän mun mieleen kuin tämä nykyajan humpuukitanssimusiikki. Terveisin Emu-täti.

Juhlinnan ohessa oon toki käyny myös koulussa, ei huolta. Näillä näkymin saan nyt myös siis vaihtaa Youth & Popular Culture-kurssin kuorolauluun, jes! Tosin en tällä hetkellä pääse ollenkaan koulun mailiini tai oikein mihinkään muuallekaan koulun sivuille, joten varma en ole. Toivossa on kuitenkin hyvä elää.

Kun nyt pääsin viime postauksessa leffasuosittelun makuun, voin suositella myös sellaista leffaa kuin Shawshank Redemption. Viime yönä tsiigailtiin kaverin kanssa se ja oli kyllä paljon parempi kuin odotinkaan, vaikka kuulinkin etukäteishehkutusta. Ei se nyt henk.koht. top 10:een pääse, mutta tykkäsin tosi paljon.

Viime viikon huipensi kyllä aivan mukavasti retki läheiseen puistoon Carlton Gardensiin opossumeja katsomaan! :D Napattiin mukaan vähän pullaa ja lähdettiin kattelemaan josko noita hassuja elukoita löytyisi ja löytyihän niitä. Opossumit on kuulemma jopa vaarallisen äkäisiä maaseudulla, mutta leppoisia täällä Melbournessa. Niinhän ne olikin, syötettiin niille

ruokaa kädestä ja uskaltauduin jopa silittämään yhtä. Niitä on siis ihan älyttömän paljon täällä kaikkialla. Nukkuvat päivät jossain teillä tuntemattomilla ja tulevat illalla hengaamaan puihin. Kuvissa näkyy huonosti myös poikanen, joka yhdellä oli pussissaan.

Niin ja mä olen vihdoin ja viimein terve(koputan puuta)! Enää on pieni yskä jäljellä, mutta elämä tuntuu taas kokonaisemmalta kun ei koko ajan tarvitse miettiä seuraavaa silmätippakertaa tai haikailla strepsilsejä.

Oon muuten huomannut, että paikallinen puhetapa alkaa jo vähän tarttua. How're you going tuntuu jo paljon luontevammalta kuin vaikka how're you doing, välillä tulee sanottua I reckon ja heaps sun muuta sellaista. Täällä tosin asuu niin paljon natiivipuhujia muualtakin kuin Australiasta, että mun aksentti tulee varmaan olemaan jotain omituista kaikkien aksenttien väliltä. Oon kuitenkin tosi onnellinen siitä, että niin moni kavereista täällä on natiivipuhuja ja suht moni vielä paikallinenkin. Koko ajan oppii uusia sanontoja ja se paljon parjattu sanastokin on jo laajentunut jonkin verran. Välillä on hankala seurata elokuvaa ilman tekstejä jos ympärillä on hälyä, mutta oon päättänyt, etten pyydä laittamaan tekstejä vaikka sellaiset olisikin. Tänne on tultu kieltä oppimaan eikä siksi, että pääsis helpolla. Paitsi koulun suhteen haluaisin päästä helpolla. Edelleen tosin Indigenous Studies on yksi mielenkiintoisimmista kursseista joilla oon ollut. Kurssin teemat on tosi tuttuja yliopistolta ja kandin takia, mutta konteksti on uusi ja tosi mielenkiintoinen.

Hmm... mitähän sitten vielä. On nyt alustavasti päätetty, että mennään spring breakin aikana itärannikkoa katsomaan jonnekin akselille Cairns-Sydney. Vielä ei oo päätetty mitä kaikkea yritetään ehtiä nähdä. Koko tuota väliä ei ehdi kyllä matkustaa, mutta sille suunnalle ois tarkoitus kuitenkin mennä. Jos jollain on hyviä matkustusvinkkejä sinne suunnalle niin otetaan mielellään vastaan! :)

Tänään myös Melbournen talvi on näyttänyt mälsät kasvonsa. Sataa, sataa ja sataa. Minä tahdon takaisin kauniit keväiset kelit! No, ei varmaan silti pitäis valittaa jos talven alin lämpötila on plussan puolella... Ai niin, siitä tulikin mieleeni, että ostin yliopiston kaupasta törkykalliin, mutta maailman kivoimman ja lämpimimmän hupparin! 70 euroa well spent! Köyhä, mutta onnellinen.

Äitille vielä osoite (ja kaikille muillekin, jotka haluaa lähettää mulle vaatteita ja suklaata ja banaaneja (14 dollaria/kilo?!?!?!))

118/746 Swanston Street

Carlton, Melbourne

VIC 3053

Australia

Räkää ja rähmää

Edelleen vastustaa tämä tervehtyminen. Ensin tuli kuume, sitten kurkkukipu, sitten nuha. Viikolla listaan lisättiin silmätulehdus. Nyt kun näistä kuume ja nuha on ilmeisesti selätetty ainakin hetkeksi ja silmätulehduskin on paranemaan päin, tuntuu poskissa siltä, että taitaa olla poskiontelotulehdus vieraisilla. Jos tämä tauti ei tästä huomenna ala selättyä niin lähden lääkäriin näytille maanantaina. Tänään löysin lähikaupasta sopuhintaan monivitamiinivalmisteen ja omena-mustaviinimarjamehua(...?), joten taas uudet aseet käyttöön. Rasittavaa sairastaa koko ajan! Tuntuu koko ajan siltä, ettei oikein voi kunnolla lähteä ulos kun on vähän sairas, mutta kun ei tunnu paranevankaan millään.

Viime viikko oli kaikesta tästä avautumisestakin huolimatta kuitenkin jees. Maanantaina periteinen Turf-ilta unilodgelaisten kanssa ja muuten lähinnä koulujuttuja ja leffapitoista hengailua. Tykkään! Paitsi no jaa, tässä eräänä iltana katsoin kyllä urheasti loppuun saakka kauheimman ja yököttävimmän leffan mitä oon eläissäni nähnyt. Yäk! Kuten eräs toveri mun reaktiota seuraavana päivänä kuvaili: "Näytit ihan eri ihmiseltä pitkän aikaa sen leffan jälkeen, olin vähän huolissaan että onko kaikki ihan ookoo". Siitä kuitenkin toivuttiin ja seuraavana iltana katottiinkin Pan's Labyrinth, joka oli kyllä erittäin jees leffa, suosittelen!

Tänän käytiin Veronican kanssa St Kilda beachilla n. puolen tunnin ratikkamatkan päässä keskustasta. Ei käyty kuin vähän käppäilemässä ympäriinsä

eikä löytynyt ainakaan vielä

niitä hauskoja uimakoppeja, jotka ilmeisesti on jossain päin tätä rantaa. Muutenkin päätettiin tutustua paikkaan paremmin kunhan kelit hieman lämpenee. Tänäänkin oli itelläni vielä talvitakki visusti päällä ja hyvä niin kun tuuli oli kuitenkin vilpoinen ja välillä vihmoi vettä. Maisemat oli hienot, oli kiva nähdä toi kaupungin ydinkeskusta vähän kauempaa. Taas tuli mietittyä, että täällä keskustassa ollessa ei kyllä huomaa kuinka isossa kaupungissa asuu ja pilvenpiirtäjiin maisemakoristeina tottuu yllättävän äkkiä.

Eilen ja toissapäivänä iski oikeasti tajuntaan se todellisuus, että oon kohtapuoliin ollut täällä jo kuukauden. Minne se aika oikein meni?!? Alkoi ihan oikeasti pelottaa, että aika vaan valuu käsistä ja ennen kuin huomaakaan, pitää jo lähteä. Okeiokei, monta kuukautta vielä jäljellä, mutta ehkä ihan hyvä, että tulee välillä tämmösiä paniikkituntemuksia niin muistaa nauttia koko ajan täällä olemisesta. Ja sitä mä oon kyllä tehnytkin, en vaihtais tätä paikkaa juuri nyt yhtään mihinkään. Suomessakin kuulemma taas sataa perinteiseen kesätyyliin! Totta kai kaikkia ihania on kova ikävä, mutta oon koittanut keskittyä täällä olemiseen ja siitä kaiken irti ottamiseen,

toistaiseksi ihan mukavasti onnistuen. Kulttuurishokkia odotellessa...

Ja sellaistakin huhua kuulin, että lähiaikoina ois ehkä mahiksia päästä saunaan! Kylläpä täällä on tullutkin jo katupölyä kerättyä niin, että varmaan vaan valuu lika päältä jos saunaan päästään.

Eli toisin sanoen rakkaita terkkuja kaikille, teitä on jo ikävä, mutta en oo tulossa ihan vielä takas!

Räkää ja reissuhaaveita

Viikonloppu meni siis hyvin pitkälti taas räkiessä ja yskiessä ja välillä paremmissa voinneissa.

Torstaina päivällä suuntasin yliopiston union houselle musexin (paikallinen 'esn' eli vaihtareille suunnattu järjestö) barbequehen, joka koostui siis paahtoleivästä ja joko pahannäköisestä makkarasta tai kasvispiffistä. Valitsin siis luonnollisesti pihvin, joka osoittautuikin hyväksi valinnaksi ja maha tuli täyteen ilmatteeksi! Siinä sitten naukkailtiin sivistyneesti viiniä vesipullosta yliopiston pihalla kunnes lähdimme illan baarikierrokselle, jossa esiteltiin joitakin Melbournen kivoja baareja. Hienoja paikkoja oli kyllä, useimmat vaan tyyriitä kuin mitkäkin. Parissa paikassa vois kyllä ehkä käydä uudestaankin. Kuviahan siis löytyy tuosta edellisestä postauksesta. Ollessamme illan kolmannessa baarissa päätimme Unilodgeporukan kanssa lähteä syömään kotiin (kello oli tässä vaiheessa about 6 illalla) ja siitä ehkä vielä illan jatkoksi johonkin klubiin. Näin siis teimme, pitsat Intersectionin torstaialesta kainaloon ja kotia hetkeksi. Illalla lähdettiin sitten vielä Perseverance(........)-nimiselle klubille Brunswick streetille. Ihan jees paikka se oli. Täällä ei ihan hirveästi kai kuitenkaan kannata yksikseen käveleskellä keskellä yötä, joten oli onni, että yhtä kavereistakin alko väsyttää samaan aikaan ja päästiin samaa matkaa unilodgeen takaisin.

Perjantaina heräsinkin sitten siihen todellisuuteen, että flunssa on taas päällä. Ois varmaan pitänyt olla ne sukat jalassa täällä eteläisen pallonpuoliskon talvessa, mutkumutku ei oo yksiäkään saappaita mukana eikä huvita juhlia lenkkareissa. Enkä oo nyt ihan varma oliko se ihan vaan siitäkään kiinni, koska läntinen vahvistuksemme Veronica sai vielä pahemman version taudista ja makoilee vieläkin sängyssään. Itse aattelin ehkä jopa tänään käydä Turfissa kavereiden kanssa.

Eilen (sunnuntaina) elämä alkoi jo vähän voittaa ja kävin parin kaverin kanssa hakemassa c-vitamiinia niin hedelmien kuin mehunkin muodossa Queen Victoria Marketilta. Illalla vielä subit kainaloon ja leffaa kotona niin oikein jees päivä muodostui loppujen lopuksi.

Tänään oli onneksi vaan yksi luento. Huomasi kyllä pitkin kampusta huidellessaan, ettei kunto oo vielä ihan kohillaan kuumeen jälkeen kun pukkaa kylmää hikeä ihan käytännössä muuten vain. Jospa tää ois sitte viiminen sopeutumisflunssa ku nyt toivottavasti alkaa jo päästä rutiiniin kiinni ja saa elämäntavat taas vähän paremmin järjestykseen. Strepsilsit ja paikalliset buranat ostin kuitenki vielä, että saa ihan kunnolla tämän taudin nujerrettua.

Kovasti oon koittanut tässä mietiskellä, että mitä haluan tehä meidän Spring breakin eli kevätloman aikana. Se sijoittuu siis jonnekin muistaakseni syyskuun puoliväliin ja on kaksi viikkoa pitkä. Haluaisin erittäin erittäin kovasti käydä Ulurulla http://fi.wikipedia.org/wiki/Uluru mutta sinne matkustaminen on ihan törkykallista. Ja kun toisaalta tietää, että ois varmasti tuhat muutakin hienoa paikkaa nähtävänä. Great Ocean Road on ihan must jossain vaiheessa, varmaan kuitenkin odotellaan että kelit lämpenee. Jospa lähtis vaikka omalla porukalla ja vuokrais auton. Hankalaa kuitenkin tässä vaiheessa vielä ajatella, että mihin oikeasti on varaa. Kun alussa kaikki pitää ensin ostaa padoista ja kattiloista liinavaatteisiin niin tuntuu siltä, että menee tosi paljon rahaa kaikkeen. Ja kun kuitenkin sitten joskus ennen kotiinpaluuta häämöttää vielä Uusi-Seelanti, jossa haluaisin nähdä niin paljon kuin mahdollista. Mutta eiköhän se ajatus tästä lähde muotoutumaan pikkuhiljaa. :)