"How do you pick up the threads of an old life? How do you go on, when in your heart, you begin to understand, there is no going back?"

Kotona olen siis ollut nyt jo reilun kuukauden verran, joten kaikenlaista on ehtinyt tapahtua ja tunnelmat on ehtineet muuttua moneen kertaan. Ensinnäkin viimeisellä viikolla Melbournessa tuli jotenkin sellainen olo, että on jo hyvä lähteä kotiin. Tosiaan paria lukuun ottamatta kaikki kaverit olivat kuka missäkin. Osa lähtenyt kotimaihinsa pysyvästi, osa joululomalla kotona käymässä, osa matkustelemassa. Onneksi oli kuitenkin nämä pari kaveria, ilman heitä ne viimeiset päivät olis varmasti ollu paljon vaikeampia. Ihan parina viimeisenä päivänä oli aika ristiriitaiset tunteet. Melbourne ei ollut se sama paikka täynnä ystäviä kuin se oli aikaisemmin ollut, mutta silti tiesin, että tätä kaupunkia ja näitä ihmisiä tulee ihan kamala ikävä.

Kotimatka meni miten meni, ilman sen kummempaa draamaa. Pitkähän se matka oli ku synti, mutta jotenkin yllättävän kivuttomasti siitä kuitenkin selvittiin, reilun 50 tunnin matkustamisesta. Yhtäkkiä törötinkin Patanassa kotisohvalla takkatulen loimutessa, Jaffaa lasissa. Mitä ihmettä?!? Ihanaa oli tulla kotia, käydä uudessa rantasaunassa, moikata perhettä ja kavereita ja ihmetellä talvea ja pimeyttä. Koulustahan olin jo tullessa myöhässä, enkä vieläkään ole käsittääkseni ihan ajan tasalla. Noh, jospa tämä tästä iloksi muuttuisi.

Haydenhän tuli käymään helmikuun alussa ja viipyi reilut kaksi viikkoa. Oli ihan hullun hauskaa ja samalla omituista nähdä ihan eri paikassa ja kontekstissa. Se ei meinannut esim. millään uskoa, että näin kotioloissa mun on ihan oikeasti pakkokin opiskella ja saan elämässäni asioita aikaiseksi. No, enivei. Alussa oli ihan kauheat pakkaset, mikä sotkikin suunnitelmia kun auto ei liikkunut yhtään mihinkään eikä sillä olisi tohtinut oikein mihinkään lähteä vaikka olis liikkunutkin. Lopulta kuitenkin päästiin käymään Rolloon joulupukkia moikkaamaan ja poroja paijaamaan. Revontulet jäi tällä kertaa näkemättä, harmi! Kokeiltiin myös luistelua, avantouintia ja mäenlaskua sun muuta kivaa. Nii ja sauna tietysti! Lopuksi käytiin vielä muumimaailmassa taikatalvea ihmettelemässä.

Nyt on siis alkanut ihan todellinen paluu arkeen. Melbournea on ikävä ihan joka ikinen päivä ja pari kertaa oon katsellut lentolippuja takaisin, mutta todellisuudessa sinne takaisin meneminen on vasta kaukainen haave jossain päin tulevaisuutta. Joskus vielä! Sitä ennen on kuitenkin vielä paljon tekemistä täällä Pohjolassa. Gradu odottaa tekijäänsä (vieläkin ensimmäisen gradutapaamisen jälkeinen into päällä!), sivuaine suorittajaansa (jaiks, pianotunti lähestyy taas uhkaavasti!) ja kesätyöt hakijaansa ja tekijäänsä.

Päätän siis raporttini täältä sinne tähän. Ristiriitaisiin tunnelmiin, Suomirakkauteen ja kaikokaipuuseen, liian moneen teemukilliseen ja hyvään musiikkiin. Sekä tietenkin TSH-lainaukseen. Kiitos lukijoille!

Home is behind, the world ahead,
And there are many paths to tread.
Trough shadows to the edge of night,
Until the stars are all alight.
Then world behind and home ahead.

Viimeinen viikko

Pöö!

Maha on nyt niin täynnä intialaista, ettei ajatus juokse kovinkaan lennokkaasti, mutta ajattelin silti tänne vähän vielä kirjoitella.

Pari päivää sitten lähti siis Ellu, Tero, Heidi ja Jussi takas Suomeen vajaan parin viikon täällä olon jälkeen. Olipa kyllä huippua! Hassua oli puhua suomea ja olla perheen kans täällä, mutta tosi mahtavaa, että sai esitellä Melbournea kotiväelle. Tosi hauskaa oli ja aika monenlaista nähtiin vaikka tässä periaatteessa lähistöllä pysyteltiinkin. Great Ocean Road oli ainoa reissu vähän kauemmas kaupungista ja taisikin olla melkeinpä kaikille reissun kohokohtia mitä nyt kommenttia kuulin. Melbourne tarjoili kyllä vähintäänkin mielenkiintoisia säitä. Joulupäivänä esittelin täysin tyhjää kaupunkia kylmässä säässä ja kotiin päin kävellessä meidät yllätti raivokas raekuuro. Nice. Onneks sää siitä kuitenkin vielä parani ja melkein 40 asteen helteistäkin saatiin nautiskella. Nyt on taas säät sen verran rauhottunu, että voi pitää ihan jopa t-paitaa päällä topin sijaan.

Jouluaatto meni siis kotiväkeä odotellessa, siivoillessa ja ruokaa laittaessa. Toisin sanoen meni aikalailla ohi, ei tuntunut kovinkaan jouluiselta. Mutta siinähän tuo meni. Uuttavuotta otettiin vastaan erinomaisissa merkeissä. Aloitettiin piknikillä puistossa (ehkä parhaat piknikeväät ikinä!), siitä kämpille ja valmistautumaan illan bileisiin. Katrina oli kutsunut meidät uuden vuoden vastaanottajaisiin mahtavaan 25. kerroksen keskusta-asuntoonsa, josta oli sanalla sanoen aika mielettömät maisemat katsella southbankin ilotulituksia. Kiitos kutsusta!! Bileet oli erittäin jees, feat twister ja tujakka booli. Vähän ennen puolta yötä suksittiin sitten kohti Federation Squarea, jossa katseltiin ilotulitusta. Väkeä oli ku Vetelin markkinoilla, ehkä jopa enemmän. Oli aika mieletön fiilis katsella ilotulituksia ja miettiä kulunutta vuotta. Aika paljon pitää tapahtua, että ens vuodesta tulee vielä huikeampi. No, yrittänyttä ei laiteta. ;) Ilotulitusten jälkeen alkoi ahistava ihmisten massasiirtymä pois aukiolta. Me ooteltiin väen vähentymistä ja todettiin, että baareihin ei oikein taida enää päästä ja päädyttiinkin sitten istuskelemaan aukiolla pari tuntia leppoisissa tunnelmissa. Mainittakoon muuten, että koko iltana ei ollut allekirjoittaneella mitään pitkähiaista päällä, että sikälikin aika erikoinen uusivuosi...

Tänä aamuna luovutin oman huoneeni avaimet pois ja aloin loiseksi toisten nurkissa. Tätäkin kirjoittelen Haydenin huoneesta, saan bunkata täällä ku se huitelee pitkin Eurooppaa. Yksin ei silti tarvi olla, mulla oli tänään kämppiksenä kuollut torakka lattialla. Onneks löyty ritari, joka sen kävi poistamassa, jei! :D Itehän oisin vaan kieltäny sen olemassaolon ens keskiviikkoon asti. Silloinhan siis nimittäin lähtee mun lento takas Suomeen. Nii-i. Alle viikko enää. Pakkaus näyttää tässä vaiheessa mahdolliselta tehtävältä, en tiiä miten sitte todellisuudessa, tuleeko kuin iso itku. Oon tosin käyttäny kaikki vanhat vaatteet niin puhki, että uusille tuli onneks tilaa.

Tässä vaiheessa en siis oikein osaa sanoa miltä tuntuu lähteä. Suurin osa kavereista on joululoman vietossa kuka missäkin tai lähtenyt takaisin kotiin, joten niin monia hyvästejä ei enää tarvitse sanoa. Sikäli tuntuu helpommalta ehkä lähteä. Mutta toisaalta taas tiiän, että ihan vaan tän kaupungin jättäminen tulee olemaan vaikeaa. Puhumattakaan siitä kun näkee kavereiden päivityksiä siitä, kun ne on tulossa takas tänne helmi-maaliskuussa. No, ei kai se oo ku säästää rahaa ja tulee takas. Tai jotain.

Ihanaa kuitenki myös tulla kohta takas Suomeen ja Patanaan ja Ouluun jne jne. Ihanaa on myös se, että kämppäasia on nyt enemmän kuin kuosissa eikä tarvi yksin asustaa vaan saan henkisen melbs-tuen avovaimoksi <3