Kotona olen siis ollut nyt jo reilun kuukauden verran, joten kaikenlaista on ehtinyt tapahtua ja tunnelmat on ehtineet muuttua moneen kertaan. Ensinnäkin viimeisellä viikolla Melbournessa tuli jotenkin sellainen olo, että on jo hyvä lähteä kotiin. Tosiaan paria lukuun ottamatta kaikki kaverit olivat kuka missäkin. Osa lähtenyt kotimaihinsa pysyvästi, osa joululomalla kotona käymässä, osa matkustelemassa. Onneksi oli kuitenkin nämä pari kaveria, ilman heitä ne viimeiset päivät olis varmasti ollu paljon vaikeampia. Ihan parina viimeisenä päivänä oli aika ristiriitaiset tunteet. Melbourne ei ollut se sama paikka täynnä ystäviä kuin se oli aikaisemmin ollut, mutta silti tiesin, että tätä kaupunkia ja näitä ihmisiä tulee ihan kamala ikävä.
Kotimatka meni miten meni, ilman sen kummempaa draamaa. Pitkähän se matka oli ku synti, mutta jotenkin yllättävän kivuttomasti siitä kuitenkin selvittiin, reilun 50 tunnin matkustamisesta. Yhtäkkiä törötinkin Patanassa kotisohvalla takkatulen loimutessa, Jaffaa lasissa. Mitä ihmettä?!? Ihanaa oli tulla kotia, käydä uudessa rantasaunassa, moikata perhettä ja kavereita ja ihmetellä talvea ja pimeyttä. Koulustahan olin jo tullessa myöhässä, enkä vieläkään ole käsittääkseni ihan ajan tasalla. Noh, jospa tämä tästä iloksi muuttuisi.
Haydenhän tuli käymään helmikuun alussa ja viipyi reilut kaksi viikkoa. Oli ihan hullun hauskaa ja samalla omituista nähdä ihan eri paikassa ja kontekstissa. Se ei meinannut esim. millään uskoa, että näin kotioloissa mun on ihan oikeasti pakkokin opiskella ja saan elämässäni asioita aikaiseksi. No, enivei. Alussa oli ihan kauheat pakkaset, mikä sotkikin suunnitelmia kun auto ei liikkunut yhtään mihinkään eikä sillä olisi tohtinut oikein mihinkään lähteä vaikka olis liikkunutkin. Lopulta kuitenkin päästiin käymään Rolloon joulupukkia moikkaamaan ja poroja paijaamaan. Revontulet jäi tällä kertaa näkemättä, harmi! Kokeiltiin myös luistelua, avantouintia ja mäenlaskua sun muuta kivaa. Nii ja sauna tietysti! Lopuksi käytiin vielä muumimaailmassa taikatalvea ihmettelemässä.
Nyt on siis alkanut ihan todellinen paluu arkeen. Melbournea on ikävä ihan joka ikinen päivä ja pari kertaa oon katsellut lentolippuja takaisin, mutta todellisuudessa sinne takaisin meneminen on vasta kaukainen haave jossain päin tulevaisuutta. Joskus vielä! Sitä ennen on kuitenkin vielä paljon tekemistä täällä Pohjolassa. Gradu odottaa tekijäänsä (vieläkin ensimmäisen gradutapaamisen jälkeinen into päällä!), sivuaine suorittajaansa (jaiks, pianotunti lähestyy taas uhkaavasti!) ja kesätyöt hakijaansa ja tekijäänsä.
Päätän siis raporttini täältä sinne tähän. Ristiriitaisiin tunnelmiin, Suomirakkauteen ja kaikokaipuuseen, liian moneen teemukilliseen ja hyvään musiikkiin. Sekä tietenkin TSH-lainaukseen. Kiitos lukijoille!
Home is behind, the world ahead,
And there are many paths to tread.
Trough shadows to the edge of night,
Until the stars are all alight.
Then world behind and home ahead.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti