Räkää ja rähmää

Edelleen vastustaa tämä tervehtyminen. Ensin tuli kuume, sitten kurkkukipu, sitten nuha. Viikolla listaan lisättiin silmätulehdus. Nyt kun näistä kuume ja nuha on ilmeisesti selätetty ainakin hetkeksi ja silmätulehduskin on paranemaan päin, tuntuu poskissa siltä, että taitaa olla poskiontelotulehdus vieraisilla. Jos tämä tauti ei tästä huomenna ala selättyä niin lähden lääkäriin näytille maanantaina. Tänään löysin lähikaupasta sopuhintaan monivitamiinivalmisteen ja omena-mustaviinimarjamehua(...?), joten taas uudet aseet käyttöön. Rasittavaa sairastaa koko ajan! Tuntuu koko ajan siltä, ettei oikein voi kunnolla lähteä ulos kun on vähän sairas, mutta kun ei tunnu paranevankaan millään.

Viime viikko oli kaikesta tästä avautumisestakin huolimatta kuitenkin jees. Maanantaina periteinen Turf-ilta unilodgelaisten kanssa ja muuten lähinnä koulujuttuja ja leffapitoista hengailua. Tykkään! Paitsi no jaa, tässä eräänä iltana katsoin kyllä urheasti loppuun saakka kauheimman ja yököttävimmän leffan mitä oon eläissäni nähnyt. Yäk! Kuten eräs toveri mun reaktiota seuraavana päivänä kuvaili: "Näytit ihan eri ihmiseltä pitkän aikaa sen leffan jälkeen, olin vähän huolissaan että onko kaikki ihan ookoo". Siitä kuitenkin toivuttiin ja seuraavana iltana katottiinkin Pan's Labyrinth, joka oli kyllä erittäin jees leffa, suosittelen!

Tänän käytiin Veronican kanssa St Kilda beachilla n. puolen tunnin ratikkamatkan päässä keskustasta. Ei käyty kuin vähän käppäilemässä ympäriinsä

eikä löytynyt ainakaan vielä

niitä hauskoja uimakoppeja, jotka ilmeisesti on jossain päin tätä rantaa. Muutenkin päätettiin tutustua paikkaan paremmin kunhan kelit hieman lämpenee. Tänäänkin oli itelläni vielä talvitakki visusti päällä ja hyvä niin kun tuuli oli kuitenkin vilpoinen ja välillä vihmoi vettä. Maisemat oli hienot, oli kiva nähdä toi kaupungin ydinkeskusta vähän kauempaa. Taas tuli mietittyä, että täällä keskustassa ollessa ei kyllä huomaa kuinka isossa kaupungissa asuu ja pilvenpiirtäjiin maisemakoristeina tottuu yllättävän äkkiä.

Eilen ja toissapäivänä iski oikeasti tajuntaan se todellisuus, että oon kohtapuoliin ollut täällä jo kuukauden. Minne se aika oikein meni?!? Alkoi ihan oikeasti pelottaa, että aika vaan valuu käsistä ja ennen kuin huomaakaan, pitää jo lähteä. Okeiokei, monta kuukautta vielä jäljellä, mutta ehkä ihan hyvä, että tulee välillä tämmösiä paniikkituntemuksia niin muistaa nauttia koko ajan täällä olemisesta. Ja sitä mä oon kyllä tehnytkin, en vaihtais tätä paikkaa juuri nyt yhtään mihinkään. Suomessakin kuulemma taas sataa perinteiseen kesätyyliin! Totta kai kaikkia ihania on kova ikävä, mutta oon koittanut keskittyä täällä olemiseen ja siitä kaiken irti ottamiseen,

toistaiseksi ihan mukavasti onnistuen. Kulttuurishokkia odotellessa...

Ja sellaistakin huhua kuulin, että lähiaikoina ois ehkä mahiksia päästä saunaan! Kylläpä täällä on tullutkin jo katupölyä kerättyä niin, että varmaan vaan valuu lika päältä jos saunaan päästään.

Eli toisin sanoen rakkaita terkkuja kaikille, teitä on jo ikävä, mutta en oo tulossa ihan vielä takas!