Huhheijakkaa. Onpa vierähtänyt tovi edellisestä postauksesta. Sorry! Mitäköhän kaikkea tässä välissä on ehtinyt tapahtua?
No, sellainen pieni juttu ainakin, että varattiin lennot Uuteen-Seelantiin Haydenin ja Veronican kanssa! Marraskuun loppu ja joulukuun alku on siis tarkoitus ajella pienellä pakettiautollamme pitkin Keski-Maata (Taru Sormusten Herrasta toim. huom.), katsella huikeita maisemia ja keräillä viimeisiä muistoja näiden kavereiden kanssa. Tullaan nimittäin takaisin 11.12. ja nämä kaks lähtevät Eurooppaan 12.12. Veronica lähtee kotia Ruotsinmaalle ja Hayden parin kuukauden euroturneelle, jonka yksi etappi on kylläkin onneksi Oulu! Mutta kuitennii. Uusi-Seelanti on siis aina ekasta LOTR-leffasta lähtien (10 vuotta sitten se ilmestyi, minne aika meni??) ollut unelmien matkakohde, jonne pääseminen kuitenkin tuntui kaukaiselta haaveelta. Nyt onkin vaikea välillä uskoa, että se on oikeasti totta: sinne ollaan menossa! Oli mahtavaa eilen kuulla Inkalta ja Johannalta reissujuttuja sieltä ja sitä miten ainutlaatuinen matkakohde se on.
Tästä hyppäämmekin sujuvasti aiheeseen että: eilen käytiin suomiporukalla taas vaihtamassa kuulumisia hyvän ruoan äärellä. Tais olla ensimmäinen ja viimeinen kerta kun koko porukka on koolla, taas tuli itsellekin uusia tuttavuuksia. Brunettin New York cheese cake meinasi viedä voiton syöjästään, mutta muruja ja kermavaahtoa lukuunottamatta tein naisen työn ja söin kiltisti kaikki. Kaiken kaikkiaan oikein erinomainen ilta hyvässä seurassa. Paljon puhetta asiasta ja asian vierestä. Läpi tuli käytyä mm. suomalaisen kouluruoan hyvyyttä, australialaista koulusysteemiä (lapsi ei vielä kävelekään, mutta piakkoin pitäisi päättää mihin kouluun halutaan laittaa), Phoeben parhaita quoteja Frendeistä ja Phil Collins-darra. Laatua.
Arjesta sen verran, että luentojen ja harjoitusten viimeistä viikkoa viedään. Minne tämä aika oikein meni?!?!? Ahdistusta on ilmassa paitsi ajan nopean kulumisen myös lähestyvien tenttien vuoksi. Ensi viikonloppuna on perjantaista maanantaihin kestävä kotitentti Human Rights and Global Justice-kurssin tiimoilta. Kevyitä aiheita siis ja vielä oikeustieteellisen tiedekunnan tentti, joten lakitekstit ja uusi ja outo vastaustapa aiheuttavat pieniä pelonväristyksiä. Mutta ei se mitään. Onhan näistä ennenkin selvitty. Mainittakoon vaikkapa samaisen kurssin esseestä saatu arvosana. 25/50 vaadittiin läpipääsyyn ja huitaisin reilusti läpi 25,5 pisteellä. Työnteon optimointi on siis tähän asti ollut jokseenkin onnistunutta sanoisinko. Tämän tentin lisäksi on vain toinen varsinainen tentti marraskuun puolivälissä Indigenous Studiesista. Eilen olikin kuorokurssin loppukonsertti, joka meni ihan yllättävän ok siihen nähden minkä verran siihen on treenattu. Onhan niitä treenejä ollut joka viikko, mutta kun vaan kerran viikossa nähdään niin aina ehtii unohtaa jotain eikä missään vaiheessa päästy kunnolla hiomaan juttuja, joten vielä eilen esiintymisessäkin piti välillä himmailla ja muistella mitä tapahtuu milloinkin. No, meneehän se noinki ja nyt ainaki todistettavasti olen paitsi kuorolaulun myös Nuristanialaisen musiikin asiantuntija. Voin luennoida jälkimmäisestä sitten syssymmällä halukkaille lisää...
Viime sunnuntaina käytiin Veronican ja Haydenin kanssa päivän reissu Great Ocean Roadilla, joka on siis aivan mieletön rannikkotie, jonka varrella on joitakin tämän reissun huikeimmista maisemista. Aamuvarhaisella siis talsittiin autovuokraamoon, missä kirjoiteltiin papereita ja otettiin vähän vakuutuksia, jotta saatiin avaimet kouraan. Auto siis vuokrattiin mun nimellä ja julkisten asiakirjojen mukaan ajoin koko reissun, koska mulla on 'full licence' eli öö.. 'ihan aikuisten oikee ajokortti'. Hayden siis on australialainen, 21 vee ja omistaa 'ajoluvan', jonka saa 18-vuotiaana kun suorittaa ajokortin, mutta oikean ajokortin saa vasta joskus 22-23-vuotiaana. Eli täkäläisten mielestä on turvallisempaa, että autoa ajaa 22-v suomalainen, joka on aina ajanut tien oikealla puolen eikä ees kunnolla tunne liikennesääntöjä kuin syntyperäinen australialainen. No meneehän se näinkin ja nyt voin ainakin sanoa, että oon todistettavasti ajanut autoa Melbournessa. Ajelin toki sitten maaseudulla pidempääkin pätkää (lahtasin muuten harvinaisen typerän linnun), mutta aika paljon enemmän jännitti miljoonakaupungissa kruisailu. Ensimmäisellä mahdollisella pysähdyspaikalla tietysti vaihdettiin kuski, mutta kuitenkin.
Great Ocean Road siis oli aivan ihana, sää oli loistava ja päivä oli yksi parhaista koko tällä reissulla! Nähtiin myös villejä koaloita. Bongasin aluksi yhden vauhdista ja käskin pysäyttää auton. Mua ei aluksi matkatoverit uskoneet, mutta siellä se pötkötteli oksien lomassa. Noin miljoona kuvaa myöhemmin jatkettiin matkaa vain todetaksemme, että nämä taitaa olla koaloiden kotimestat, koska joka toinen metri
oli jossain puussa koala. Ihania! Vaikka ehkä maailman turhimpia elukoita onkin. Kamoon hei, ainoa ravinto mitä syövät on eukalyptus, joka on niille myrkkyä. Sitten kaikki energia menee sen myrkyn sulattamiseen, mistä syystä nukkuvat muistaakseni n. 20 tuntia päivässä. Muitakin hassunhauskoja faktoja eläimestä löytyy, mutta niitä en juuri nyt ehdi googlettaa, joten googlettakaapa ite. Ai niin! Ja minähän näin myös ajaessani villin kengurun tien laidassa, ei onneksi hypännyt tuulilasiin. Muut ei ehtiny nähdä, mutta siellä se oli.
Viime aikojen isoin uutinen itselle taitaa kuitenkin olla se, että seikkailu kenguruiden maassa jatkuukin tammikuun puolelle. Sain muutama viikko sitten erittäin mieluisan skypepuhelun, joka muutti lopppuvuoden suunnitelmat. Aivan mahtavaa päästä esittelemään tätä uutta kotia ja sen ympäristöä ja reissaamaan hyvällä porukalla. Toki myös joulunaika Suomessa ois ollut ihanaa, mutta tämä on niin ainutlaatuinen kokemus, että tätä mahdollisuutta ei voi jättää käyttämättä. Ja Patanan joulu vol. 2 on sitte tammikuussa, sitä odotellessa! Joulutunnelmaa voi olla tietysti vähän vaikea löytää rannalta +30 asteen lämmössä palmujen huojuessa. Mutta jospa ne jouluaattona saapuvat neljä keskikokoista pakettia tois kotoista fiilistä kuitenkin. :)
Nyt takas sinne tenttimatskun pariin!
Heippa!
VastaaPoistaYks juhannus on tullut vietettyä Thaimaassa palmujen katveessa. Se oli jo aika eksoottista. Voin vain arvailla, kuinka eksoottinen joulusta tulee. Lähtiessä voi ihan hyvin olla pakkasta se -30 ja siellä ehkä se +30... Tämä "paketeista" ehkä se pienin odottelee jo kovasti joulua kenguruiden maassa, mutta myös sitten sen jälkeistä Patanan joulua tammikuun puolella, kun koko porukka saadaan kasaan :)
Tsemppiä tentteihin!
Ellu