Helteistä marraskuuta!

Pööpöö!

Tuli sellainenkin asia mieleen, kuin että blogia vois varmaan jossain vaiheessa myös päivittää. Toisaalta kyllä tuntuu, että ei.tässä nyt mitään niin maata mullistavaa ole tapahtunut, että oisi pakko kirjoittaa. Mutta kai sitä nyt voi sitten vaikka ilmoittaa, että hengissä olen edelleen ja jotakuinkin täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Eka tenttikin on jo takana. Sen läpimenosta ei ole kyllä minkään valtakunnan takeita, mutta katsotaan katsotaan.. Seuraava on vasta 18.11. joten tässä on ihan mukavasti aikaa lueskella (laiskotella, hengailla, turisteilla, laiskotella) ennen sitä.

Lennot kotiin on tällä hetkellä nyt ainakin sitten 11.1.2012 eli Suomessa ollaan käytännössä about 13.1. Oishan nuo vähän aikasemmallekin päivälle voinut ottaa, mutta tämmöstä oli tällä kertaa tarjolla. Onpahan ainakin sitten aikaa pakkailla rauhassa kamat. Ja pitää nyt vielä seurailla oisko myöhemmin tarjolla joku peruutuspaikka vaikka muutamaa päivää aiemmin. Joka tapauksessa nyt on siis vielä parisen kuukautta aikaa tällä puolen palloa. Neljäkö kuukautta täällä on siis jo oltu?? Toisaalta

tuntuu, että aika on kulunut hirveän nopeaa, mutta toisaalta taas niin paljon on ehtinyt kaikenlaista tapahtuakin, että tuntuu siltä niinkuin ois asunut Melbournessa jo pidemmän aikaa. Tämä paikka on alkanut tuntua kodilta. Konkreettisesti se kai tarkoittaa sitä, että oon mm. unohtanut oman suomalaisen puhelinnumeroni ja hädin tuskin muistin pankkikortin tunnusluvun. En myöskään (sic) ole aivan varma muistanko miten suomalaiset liikennevalot toimivat ja auton ajaminen vasemmalla puolen tietä tuntuu täysin luonnolliselta. Joten pliis, älkää lyökö mua ihan heti auton rattiin, oman ja muiden turvallisuuden takia. Semmoisenkin hassun jutun huomasin, että nykyään jos vaikka säikähdän niin huudan jotain englanniksi enkä suomeksi. Jotenki aina luulin, että se primitiivinen reaktio tulis omalla äidinkielellä, mutta näköjään tämmönenki on mahdollista.

Täällä on myös jo melkein kesä. Tämän huomaa siis siitä, että viikon sisään on tullut jo kahdet uudet rusketusrajat. Eilen varsinkin aurinko oli armoton, kun käveltiin keskustasta kotia. Olkapääthän siinä kärähti, mutta punoitus on jo alkanut muuttua rusketukseksi. Omituiselta kyllä tuntui eilen istua yliopiston south lawnilla lueskelemassa ja musiikkia kuuntelemassa n. +26 asteen lämmössä päivämäärällä

7.11. Totesin kuitenkin, että nämä on nyt niitä aurinkohetkiä, joita täytyy varastoida ensi talven varalle. Pimeästä ehtii sitten nauttia (....) tammikuussakin. Muutenkin kun makaa rannalla samoissa lämpötiloissa ja jonkun soittimesta soi tämä biisi niin on jotenkin aika vaikeaa olla kovinkaan stressaantunut.

Tänään on ohjelmassa huoneen siivousta, ruoanlaittoa ja kavereiden keikka jossain baarissa. Kivaa päästä pitkästä aikaa keikalle! Muuta musiikkionnellisuutta edustaa tänään Nightwishin uusi sinkku, vihdoinkin!!! Aattelin säästää levynhankinnan suosiolla Suomeen, koska täällä julkaisupäivämäärä on joka tapauksessa ensi vuoden puolella. Niisk! No, onpahan taas yksi juttu lisää mitä odottaa kotia mennessä. :)

Kuvat siis tästä mun sellistä. Ja kuka väitti, ettei mun huone oo "with a view"?? :P