Pedich Edhellen? Do you speak Elvish?

Heippatirallaa nyt näin harvinaisen lyhyen tauon jälkeen! Lauantaiaamuna alkaa mitä luultavimmin ainaki parin viikon mittainen blogihiljaisuus (ihan ku se tälle blogille ois jotenki epätyypillistä), sillä silloin meidät vie Virgin Blue kohti Keski-Maata eli Middle Earthia eli Uutta-Seelantia eli New Zealandia. Siellä se minun Keski-Maa mua odottaa, JES!!!

Christchurchiin siis lennämme lauantaina. Siitä eteenpäin lähdemme ajelemaan campervanilla eli siis tämmöisellä about pakettiauton kokoisella moottorikodilla, joka meidät toivottavasti kuljettaa ympäri eteläsaarta. Toki ois hienoa nähdä pohjoistakin enemmän, mutta näillä aikaraameilla aateltiin keskittyä mieluummin eteläsaareen, että jää aikaa fiilistelyyn, chillailuun ja tähtien tuijotteluun. Surullista kyllä alkoi tuossa edellisen lauseen aikana soida päässä Uniklubin Näiden tähtien alla. Jos ette biisiä tiiä ni älkää ottako selvää. Pyyhkikää siis se mielikuva pois ja lisätkää sen sijaan sinne Taru Sormusten Herrasta-soundtrack. Ja Flight of the Conchords-sarjan biisejä. Niistä on minun mielikuvieni (stereotypioideni) Uusi-Seelanti tehty.

Ai niin! Kuumottavaa on myös se, että kansainvälinen

ajokorttini ei ole vielä saapunut. Tämän päivän postia ei ole vielä lajiteltu, mutta tämän päivän lisäksi sillä on siis tasan huominen aikaa saapua. IIks! Jos sitä ei tule niin saa sitten jännätä vähän ekstraa, että mitenköhän autovuokraamo tykkää jos ei olekaan sitä tai päästävätkö edes tien päälle. Luultavasti kyllä ongelmia tulee vasta jos poliisisedät pysäyttää eikä sitä ole. No, joka tapauksessa olen meistä ainoa, jolla sellainen tulee olemaan, joten jännä nyt sitte nähä mihin tyrmään täällä päädytään. Että jos en sitten tammikuussa palaakaan Suomeen ni tässä vähän vinkkiä siihen, mistä voi aloittaa etsinnät.

Maanantaina käytiin Katjan ja Katriinan kanssa pitämässä Suomi/Oulu/Yliopisto-esitelmä kiinnostuneille ja aiemmista epäilyistäni poiketen kyseessä olikin ihan suksee. Paikalla olijat olivat oikeasti kiinnostuneita lähtemään Ouluun ja lupasinkin autella kurssisisältöjen selvittämisessä parhaani mukaan. Valitettavasti nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että Melbourne Uni on niin joustamaton kurssien suhteen, että saattaa olla, ettei nämä naiset pääsekään välttämättä Ouluun vaikka kaikki olisivat sinne ensisijaisesti halunneet. Mälsää! Toivottavasti saavat nyt kuitenkin selvitettyä kurssisisällöt niin, että näkisin heitä sitten ensi syksynä Oulussa. No, hyvää palautetta on kuitenkin saatu hirmuisesti esityksestä, joten ihan hyvin mielin voi käydä kv-toimistolta nyhtämässä sen viimeisen satkun stipendistä. Maanantaina käytiin vielä Katjan ja Katriinan kanssa Brunetissa tämän reissun viimeisillä kakuilla tämän porukan kesken. Onneksi kohta nähdäänkin jo Oulussa!

Tämä viikko on siis ollut toiminnantäyteinen, mutta ehdottoman hieno. Maanantaina viimeistä kertaa Turfiin, tiistaina Eurotrash. Eeppisiä hetkiä feat erään nimeltämainitsemattoman surffitukan ratsastus State Libraryn patsaan hevosella ja Titanic-hetkiä Hungry Jacksin oven kanssa. Eilen oli pakko pitää lepopäivä, jotta jaksaa sitten taas tänään ja huomenna juhlistaa tenttien päättymistä. Veikkaan, että lauantaiaamuna ei väsytä yhtään ku ennen seittemää lähtee kohti Tullamarinea ja siitä kohti Christchurchia.

Nyt kuitenkin heippa ainakin kahdeksi viikoksi! Kotiväelle tiedoksi, että otan näillä näkymin Suomipuhelimen käyttöön reissun ajaksi, joten siihen voipi laittaa sitten viestiä jos asiaa on. Toivottavasti Jaska on näyttänyt sen asuntoviestin, jonka laitoin! Tahi jos reissumiehillä ja -naisilla on asiaa/kysyttävää ni numerostani, jota en itse muista, minut tavoittaa.

P.s. Tässä vielä muutama hyödyllinen haltiakielinen lause Keski-Maassa matkailua helpottamaan.

Nostach be Orch gaer

You smell like ten orcs

LOMA

Perjantaina alkoi siis vihdoin kesäloma! Olettaen siis, että pääsen kaikki kurssit läpi. Mutta sitä ei onneksi tarvitse murehtia ennen joulukuun puoltaväliä. Perjantaina tein viimeisen tentin Royal Exhibition Buildingissa, joka on Unescon maailmanperintölistalla ja varsin vaikuttava rakennus siis. Kauheasti en ehtinyt tentin aikana rakennusta ihastella kun 2000 muutakin yritti löytää oman paikkansa salissa mahdollisimman nopeasti. Täytyykin varmaan käydä vielä uudemman kerran tutkailemassa rakennusta ihan ajan kanssa kunhan tentit on ohitse muiltakin. Itse tentti oli ihan jees, ensimmäinen kysymys varsinkin osui mukavasti kohilleen. Toisen kanssa meinasi aika vähän loppua kesken kum kahdelle pitkähkölle esseelle oli annettu vastausaikaa kaksi tuntia.

Loman alkuahan piti tietenkin juhlistaa kavereiden kanssa. Samalla kuitenkin vietettiin jo parin kaverin viimeistä iltaa ja läksiäisiä täällä. Mario ja Sonal lähtivät koteihinsa Meksikoon ja Dubaihin kesäloman viettoon ja itsehän en oo täällä enää sitten helmikuussa kun palailevat kouluhommiin, joten heipat piti sanoa nyt. En tykkää jäähyväisistä.

Ostin torstaina joulukalenterin, joten joulunodotus voi nyt sitten virallisesti alkaa. Käytiin myös viime viikonloppuna tutkailemassa Myerin jouluisia näyteikkunoita. Kovin oli amerikkalaista, mutta helteinen sää sai aikaan jokseenkin absurdin tunnelman. Viereisessä ostoskeskuksessa on myös jo joulukuusi. Tästä voi tulla omituinen joulu. :D

Huomenna on vuorossa Suomiesitelmä yliopistolla. Väännettiin Katjan ja Katriinan kanssa parina päivänä komiat powerpointit Suomesta, Oulusta ja yliopistosta. Oishan noita ollu valmiitakin, mutta todettiin, että ite ei ainakaan ois tultu Australiaan tilastojen ja taulukoiden perusteella. Niinpä esitys on lähinnä kuvia, videoita ja musiikkia. Esitys on myös suunnattu maisterivaiheen kasvatustieteilijöille, jotka täällä ovat siis keskimäärin vanhempia kuin Suomessa ja perheellisiä. Maisteriopintojen tekeminenhän ei ole täällä lainkaan niin yleistä kuin Suomessa, koska kandin papereilla pääsee paljon pidemmälle. Niinpä oletimme, että vaihtoinfoon ei varmaan tuu ketään, koska kukapa sitä perheellisenä ja työssäkäyvänä enää hirveästi vaihtoa miettii. Parin päivän sisällä oli kuitenkin jo 15 ilmoittautunutta, joten käydään nyt sitten juttelemassa.

Ai niin! Hobitti-leffan kuvaukset on käynnissä Uudessa-Seelannissa sillon ku ajellaan siellä ympäri eteläsaarta! Oon aivan lievästi innoissani! Muutenkin reittisuunnitelma on täynnä TSH-kuvauspaikkoja ja nyt sitten voi vielä yrittää bongailla näitä uusia lokaatioita. Huvituksekseni muuten huomasin, että oisin liian pitkä esittämään hobittia elokuvassa, pitäis olla alle 158 cm.

Nyt laiskan sunnuntain viettoon!

Helteistä marraskuuta!

Pööpöö!

Tuli sellainenkin asia mieleen, kuin että blogia vois varmaan jossain vaiheessa myös päivittää. Toisaalta kyllä tuntuu, että ei.tässä nyt mitään niin maata mullistavaa ole tapahtunut, että oisi pakko kirjoittaa. Mutta kai sitä nyt voi sitten vaikka ilmoittaa, että hengissä olen edelleen ja jotakuinkin täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Eka tenttikin on jo takana. Sen läpimenosta ei ole kyllä minkään valtakunnan takeita, mutta katsotaan katsotaan.. Seuraava on vasta 18.11. joten tässä on ihan mukavasti aikaa lueskella (laiskotella, hengailla, turisteilla, laiskotella) ennen sitä.

Lennot kotiin on tällä hetkellä nyt ainakin sitten 11.1.2012 eli Suomessa ollaan käytännössä about 13.1. Oishan nuo vähän aikasemmallekin päivälle voinut ottaa, mutta tämmöstä oli tällä kertaa tarjolla. Onpahan ainakin sitten aikaa pakkailla rauhassa kamat. Ja pitää nyt vielä seurailla oisko myöhemmin tarjolla joku peruutuspaikka vaikka muutamaa päivää aiemmin. Joka tapauksessa nyt on siis vielä parisen kuukautta aikaa tällä puolen palloa. Neljäkö kuukautta täällä on siis jo oltu?? Toisaalta

tuntuu, että aika on kulunut hirveän nopeaa, mutta toisaalta taas niin paljon on ehtinyt kaikenlaista tapahtuakin, että tuntuu siltä niinkuin ois asunut Melbournessa jo pidemmän aikaa. Tämä paikka on alkanut tuntua kodilta. Konkreettisesti se kai tarkoittaa sitä, että oon mm. unohtanut oman suomalaisen puhelinnumeroni ja hädin tuskin muistin pankkikortin tunnusluvun. En myöskään (sic) ole aivan varma muistanko miten suomalaiset liikennevalot toimivat ja auton ajaminen vasemmalla puolen tietä tuntuu täysin luonnolliselta. Joten pliis, älkää lyökö mua ihan heti auton rattiin, oman ja muiden turvallisuuden takia. Semmoisenkin hassun jutun huomasin, että nykyään jos vaikka säikähdän niin huudan jotain englanniksi enkä suomeksi. Jotenki aina luulin, että se primitiivinen reaktio tulis omalla äidinkielellä, mutta näköjään tämmönenki on mahdollista.

Täällä on myös jo melkein kesä. Tämän huomaa siis siitä, että viikon sisään on tullut jo kahdet uudet rusketusrajat. Eilen varsinkin aurinko oli armoton, kun käveltiin keskustasta kotia. Olkapääthän siinä kärähti, mutta punoitus on jo alkanut muuttua rusketukseksi. Omituiselta kyllä tuntui eilen istua yliopiston south lawnilla lueskelemassa ja musiikkia kuuntelemassa n. +26 asteen lämmössä päivämäärällä

7.11. Totesin kuitenkin, että nämä on nyt niitä aurinkohetkiä, joita täytyy varastoida ensi talven varalle. Pimeästä ehtii sitten nauttia (....) tammikuussakin. Muutenkin kun makaa rannalla samoissa lämpötiloissa ja jonkun soittimesta soi tämä biisi niin on jotenkin aika vaikeaa olla kovinkaan stressaantunut.

Tänään on ohjelmassa huoneen siivousta, ruoanlaittoa ja kavereiden keikka jossain baarissa. Kivaa päästä pitkästä aikaa keikalle! Muuta musiikkionnellisuutta edustaa tänään Nightwishin uusi sinkku, vihdoinkin!!! Aattelin säästää levynhankinnan suosiolla Suomeen, koska täällä julkaisupäivämäärä on joka tapauksessa ensi vuoden puolella. Niisk! No, onpahan taas yksi juttu lisää mitä odottaa kotia mennessä. :)

Kuvat siis tästä mun sellistä. Ja kuka väitti, ettei mun huone oo "with a view"?? :P